Here we are

Arvaatkaa, mitä lupasin uuden vuoden kunniaksi? Yritän kuntoilla enemmän, yritän syödä monipuolisemmin ja terveellisemmin, yritän opiskella syvällisemmin, yritän opetella arvostamaan läheisiäni enemmän ja myös osoittamaan sen heille ja viimeisimpänä, ja ehkä myös tärkeimpänä, yritän nauttia joka hetkestä ja kokea paljon ja lisää. Tein siis kaikki ne peruslupaukset, jotka yleensä myös viimeistään helmikuun heittämillä menevät hienosti rikki.

Tähän saakka olen kuitenkin pysynyt lupauksissa melko hyvin. Tämän johdosta myös koneella viettämäni aika on vähentynyt yli puolet. Eikä harmita yhtään. Lempiblogit, sähköpostit ja naamakirjat tulee kuitenkin edelleen kahlattua läpi, nettishoppailua unohtamatta. Mutta niin kuin ehkä arvaatte, aikaa omalle blogille ei enää oikein tunnu riittävän. Asia harmittaa, mutta toisaalta olen tyytyväinen päätökseeni lopettaa.

Ajattelin kuitenkin jättää IOUD:n elämään netin syövereihin vielä ainakin joksikin aikaa ja voihan olla, että palaan joskus takaisin. Nyt vielä mietteitä tulevasta keväästä:

Inspiroi juuri nyt:

Ruutu

Raita

Paljetit

Hapsunilkkurit

Sininen + nahka

Hopeat korut

Isot sormukset

Keveämmät vaatteet

Hehkuvat poskipäät

Robertsin Mango-meloni -pirtelö

Jason Mraz

Älypään pelaaminen englanniksi

Uusimmat hankinnat:

Kivipestyt farkkuleggingsit

Versacen Bright Crystal -hajuvesi

The Body Shopin cool ilmastonmuutoskangaskassi

Muumipappa ja meri -kirja

Ei inspiroi:

Kiiltonahka (olenko ainoa?)

Pitsi (olenko ainoa?)

Lipstick Jungle (tyttöjeni perusteella en ole ainoa?)

Mutta pidemmittä puheitta, kiitti ja kuitti, olette ihania!

Kuvat vanhoista kunnon fashioniconeista vanhalla kunnon Googlen kuvahaulla.

Hulabaloobalai

Epäjärjestelmälliselle ihmiselle joulu, koulu, kiireet, stressi, erinäiset juoksut ympäri Suomea ja muu hulabaloo on yksinkertaisesti todella haastavaa. Sen vuoksi blogissa on ollut ja tulee varmasti olemaankin hiljaiseloa kunnes aikaa löytyy taas rutistettavaksi tännekin. Mutta ei kurtistella kulmia - tähän aikaan kun tuntuu siltä, että sitä tehdään ja muutenkin ihan liikaa.

Aikatauluista en osaa sanoa mitään, enkä haluakaan. Bloggailen taas sitten, kun siltä tuntuu ja aika antaa myöten. Hymyilään kun tavataan, jookos kookos?

Kuvat Cobrasnakesta.

Let it snow!

Viimeistään tänään kotimatkalla tulin yksimielisen vakuuttuneeksi siitä, että Uggit ansaitsevat lämpimimpien kenkien tittelin. Elohopea on vieraillut miinus kahdeksassa asteessa ja silti tuntuu, että varpaat pikemmin hikoilevat kuin jäätyvät tohveleissa. Olen melko varma, että lähitulevaisuudessa tai jouluna Lapissa tulen olemaan erottamaton kaksikon kanssa aina ulkona liikkuessani, sillä näillä keleillä on taas tullut huomattua, että joskus mukavuus hyppää jättiloikan esteettisyyden edelle.

Lähipäivinä on ollut käytössä myös toinen ei-niin-esteettinen, mutta mukava (lue: lämmin) vaate:

Peak Performansen talvitakki, joka on ollut varmasti järkevin tekemäni sijoitus vaatteita koskien. Ei se hirveän nätti ole, mutta korvaamaton tuulessa, sateessa, rännässä tai lumessa poljettujen metrien kohdalla. Hintaa oli lähemmäs kolmea sataa euroa, mutta sen näkee myös laadussa; löytyy kaksi kerrosta, jotka saa irrotettua toisistaan (mahdollistaa ympärivuotisen käytön jee!), löytyy erilaisia taskuja ja vetoketjuja niin Ipodille kuin kainalotuuletusaikoilekin, yhtäkään kulutuksen merkkiä ei ole kuitenkaan kahden tehokäyttövuoden jälkeen ja ulkonäkökin on niin lumoava, kuin kunnon talvitakilla vain voi olla.

Sääennusteen ja tihuttavan, uhkaavasti vettä muistuttavan sateen jatkuessa muutkin vetimet taitavat kuitenkin tulla ajankohtaiseksi, kun lumi katoaa ja lämpitila nousee. Höh. Kun on nauttinut näin kauniista maisemista viikon verran, ei millään vaihtaisi näkymää taas perusharmaaseen. Käytän mielummin rumaa takkia, kuin vaellan loskassa hei!

Kotiin päästyäni koin suurta iloa; lehdestä löytyi jo kauan puolellasilmällä etsimäni yömekko. Ja arvatkaapa, mistä lehdestä - Pirkasta.

Suloisia yövetimiä löytyy vaikka millä mitalla, mutta haluan rintamukseen paksumpaa kangasta, jotta voin hyvällä omallatunnolla hengailla missä porukassa tahansa ja se teki tehtävästi haastavamman. Nyt houkutteleva yksilö kuitenkin löytyi ja metsästys Anttiloissa alkaa. Toivon hartaasti, että hamosta olisi valmistettu myös mustana.

Pirkka sisälsi muutakin yllättävää ihanaa:

Voi olla, että tänä jouluna kinkku syödään aprikooseilla ja manteleilla päälystettynä - ihanan innovatiivista!

En olisi blogin kirjoittelua aloittaessani uskonut, että tulen suosittelemaan Pirkan lukemista kaikille, mutta teen sen nyt. Yöpaitojen lisäksi K-Plussan kanta-asiakkaille ilmaiseksi tuleva lehti oli ainakin tällä kertaa täynnä kaikkea hyödyllistä ja hyvää. Reseptejäkin löytyi Emmental-päärynäsalaatista vuohenjuusto-portobelloihin ja kerrankin kaikki siltä väliltä tuntui erittäin houkuttelevalta. Uskokaa pois, kannattaa selailla!

Hairphilosophy

Niin kuin on jo pariin otteeseen tullut mainitua, kävin pari päivää sitten kampaajalla. Toivomuksena oli saada harmaana hyökkäävä juurikasvu kuriin ja hopeista platinaa pikkujouluksi hiuksiin.
Ensimmäinen toive täyttyi täysin ja toinenkin hyvin, vaikka odotinkin voimakkaampaa tuhkaista sävyä. Platina kun on niin pirun ärsyttävä väri hiuksissa, se kuluu pois jo parin pesun jälkeen. Tai niin ainakin kampaajani sanoi. Suhtauduin tähän kuitenkin pienellä varauksella; voiko olla totta, että hyvin pysyvää platinaista väriä ei ole vieläkään keksitty?!

Tänään tarjolla vain heikkolaatuisia otoksia puoli-ihmisestä!

Tuntuu, että harva ihminen ei ole tyytyväinen hiuksiinsa. Tosin, mihin sitä nyt kukaan koskaan olisikaan täysin tyytyväinen. Hiuksista kuitenkin löytyy usein liian monta himoittavaa ominaisuutta, jolloin aina on jotain josta purnata. Kuontalo on liian lyhyt (minulla!), huonokuntoinen (minulla!), väärän värinen, liian ohut (minulla!), liian suora (minulla!), liian taipuisa, liian paksu tai muuten vain liian oikukas liian usein (minulla!!).

Jos Joulupukki lupaisi yhden hiustoiveeni täyttää, toivoisin pidempiä hiuksia. Mutta koska en halua pidennyksiä, edes minua lahjovat ihmiset eivät voi toivetta toteuttaa. Luotan kuitenkin siihen, että kärsivällisyys, päähieronnat ja Piimax ovat projektissa valttia. Tosin täytyy mainita, että ensiksi mainittu on ainut johon täysin luotan. Jos kuitenkin teiltä löytyy jotain, turhiksikin havaittuja, vippaskonsteja niin niitä saa nakata kommenttiboksiin! Olen nimittäin niin kauan pitkien hiusten perään huokaillut, että kaikki poppaskonstit päätyvät testiin tai vähintäänkin tiukkaan analysointiin.

Lähiaikoina olen ryhdistäytynyt hiustenlaitossa. Olen oikeasti siis laittanut hiuksia. Mutta turha innostua, mitään letteilyä ihmeellisempää ei ole luvassa. Tälläinen aamu-unikko kun ei viittä minuttia kauempaa jaksa hiuksia veivata, saatika sitten osaa niitä sen kummemmin muotoilla. Tässä kuitenkin kuvat kahdesta eri lettikampauksesta, tällästä pientä ja simppeliä tällä kertaa:

Mikä on oma suhtautumisenne hiuksiinne? Entä toiveet, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat? Ykköskampaamoja Turun alueelta saa myös ehdotella, luottokampaajani kun lähti äitiyslomalle!

Uutuuksia ja arvonnan voittajat

Lähiaikoina on tullut tehtyä paljon puoliostoksia - ei mitään isoja hankintoja tai tärkeitä kulutuskohteita, mutta pieniä arjenläheisiä ostoja.

Mennäänpä ensin niihin hiuksiin, jotka ehtisin jo mainitakin. Kävin siis viime viikolla kampaajalla, mutta tulosta en ihan vielä esittele (sillä hiusten kuvaaminen ilman kasvoja, hyvässä valossa, onnistuneesti ja yksin tuntuu juuri nyt vaikeimmalta mitä tiedän!). Kampaajan suosittelemana sijoitin kuitenkin hyvän palvelun (5 minuuttia päähierontaa ja lämmin kardemummakahvi ei voi olla muuta kuin hyvää palvelua!) lisäksi tupeerausharjaan - uuteen lättähiusaamujen pelastajaan! Tattadaa, tässä se on! 100% luonnonkarvainen, tyvikohotukseen sopiva oikea ihme:

Käyttöönkin sain kunnon opastusta, (told you, hyvä palvelu) joten nyt voin yrittää jakaa ne kanssanne: Hiuksia nostellaan ohuina kaistaleina kerros kerrokselta ja joka kerroksessa tyvi tupeerataan nopein ja tihein ylös-alas-liikkein. Kun koko tukka on nauttinut tuperauksesta, suihkutetaan lakkaa (ei ihan sitä tehokkainta) pidoksi. Sitten suitaan päälihiukset suoriksi, jottei kampaus muistuttaisi liikaa 80-luvun muotilettiä. Lopuksi vielä suihkautus (sitä tehokkainta) lakkaa päälle ja pikkikamman avulla myös juureen. Harja siis saa aikaan tuuhean ilmeen ainakin minun melko pitkiin hiuksiini tuperauksen avulla, mutta itse tupeerausta ei ketää tajua, kun päälihiukset suitaan lopuksi suoriksi ja pehmeiksi. Sainkohan selitettyä yhtään ymmärrettävästi?


Kynsilakkavarasto on myös uusiutunut. Suosin väreinä ehdottomasti eniten mustaa, läpinäkyvää tai punaista. Lähiaikoina myös liilaa tai vaaleanpunaista. Merkeissä taas kingit ovat Mavala ja Essie, joskus myös Opi tai Orly. Uudet hankinnat ovat kuvasta löytyvät Mavalan musta, Essien Exposure ja uusin tuttavuus, Avonin lakkapintaa korjaava Smudge Fixer. Jos tupeerausharja sai arvonimen ihme, niin on kyllä Avonkin sen arvoinen. Minä kun kuulun myös siihen enemmistöön ihmisiä, joille kynsien lakkaaminen on tavattoman haastavaa ja lakan kuivumisen odottelu vielä haastavampaa. Avonin lakka lupaa tasoittaa epätasaisen lakatun pinnan - ja varsin epäilevistä ennokkoluuloista huolimatta täytää lupauksensa! Täydellistä. Kovin suuri investointikaan tämä ei ole, sillä jättipullo maksaa noin 5 euroa.

History was just made - täällä näkyi kaksi pinkkiä esinettä peräkkäin!

Tällä kertaa pääsin lähtemään kampaajalta ilman hiustököttien ostamista, mutta kotiin saakka en selvinnyt, sillä Hair Storen myyjät hyökkäsivät huipputarjouksineen kimppuuni, enkä voinut vastustella jätti Silhouettea. Tätä lakkaa en ole vielä ehtinyt testailemaan, mutta muut merkin tuotteet ovat vakuuttaneet minut laadullaan, joten odotukset ovat korkealla. Ja tämä ei muuten ollut tarpeeton hankinta alkuunkaa, pullohan voisi olla vaikka vessan sisustusesine purevan värinsä vuoksi!

Ylen Nenäpäivä oli niin hauska idea, että siihen oli pakko osallistua. Hengailtiin sitten ihmisten kanssa koko päivä punaisilla nenillä ja huumoria riitti. Oikeasti nenissä olisi vielä kehittelemisen varaa: kumilanka irtosi, muovi halkeili ja nenänpielet huusi hallelujaa, mutta ajatus tärkein, niinhän se oli! Loppupäivästä nenä päätyikin otsakoristeeksi, kun nykeröni ei enää tuota palluraa kestänyt. Osallistuiko joku muu nenäpäivään?

Ps. Arvonnan voittajat ovat selvillä! Onnettaren suosioon pääsivät tällä kertaa Salla ja Hämppä, onnittelut! Osoitetiedot saa laittaa sivusta löytyvään sähköpostiosoitteeseen, niin pistän paketit sitten eteenpäin.

Tick-tock

Sunnuntain luovuus purkaantui tänään kellon teon muodossa, kun sain loistoidean muokata autotallissa majailevista vinyyleistä, joitain visuaalisesti vielä kiehtovampaa. Minä tein taidetta, hyvät ihmiset. Tässä ohjeet viinyylikelloon:

1. Revi vanhasta, visuaalisesti ei-niin-kiehtovasta, ala-asteella tekemästäsi kellosta viisarit irti. Hyödynnä myös takaata löytyvä koneisto. Mikäli et omista rumaa kelloa, viisereita ja koneistoja myydään monissa sekatavara- ja muovikaupoissa. Uskaltaisin jopa väittää, että Citymarket- ja Prisma-hirmuistakin näitä voisi löytyä.

2. Etsi koristekäyttöön sopiva vinyyli. Varaudu käyttäytymään sitä kohtaan hieman agressiivisesti ja siis myös siihen, ettei vinyyli ole enää kelloksi tulemisensa jälkeen käytettävissä. Kuvan Beatles-levy on vain rekvisiittaa, sillä se sisältää aivan liian hyvää materiaalia pelkästään seinällä roikottamiseen.

3. Suurenna keskellä olevaa reikää hieman. Homma onnistuu hyvin esimerkiksi saksilla, sillä ainakin minulla se pötkilö, joka tulee koneistosta ja johon kiinnitetään viisarit, oli niin kapea, ettei reikää tarvinnut paljon suurentaa.

4. Lyö koneisto reiästä läpi ja paina viisarit paikalleen toiselta puolelta.

5. Laita kello oikeaan aikaan, tarkista patterit ja kummastele, miten kova tikitys halvasta koneistosta lähtee.

4. Sijoita kello seinälle ja tunne ylpeyttä itsestäsi. Kutsu kaikki ihmiset viattomasti sunnuntaikahville, oikeasti vain siksi että voit esitellä niille kellon, jonka teit ihan itse ja noin viidessä minuutissa.

Mitäs tykkäätte?

HOX! Tänään on viimeinen mahdollisuus osallistua arvontaan, joten klikkailkaahan viimeistään nyt mielipiteenne ilmoille!

Hyväksi havaitut

Eilisen vaatetus ja sen tasokas kuvauspaikka:

Harmaa paita Vero Moda, liivi H&M, huivi H&M, mustat pillifarkut Lee ja villasukat mammamade.

Eilen tuli juostua kaupungilla oikein urakalla. Saavuttuani kotiin ja taisteltuani sitä tuulta vastaan, olin vakuuttunut, että ansaitsen jotain hyvää. Energiataso oli kuitenkin niin alhaalla, että päädyin heittämään uuniin vain ylisimppelin puolukkapiirakan.

Tiedän, että superlatiivien käyttö maailman-sanan yhteydessä on riski, sillä siitä tulee helposti liioitteleva maku, mutta sanon sen silti; tämä piirakka on maailman helpoin ja silti todella maukas!

Tässä reseptilyhennös, klikaten suuremmaksi!

Uusien astioiden ensikäyttö on aina myös hykerrytävän palkitsevaa puhaa. Eilen koin sen uuden Ikean kulhon ja vispilän kanssa.

Kokkaamisessa hauskinta on soveltaminen. Eilen korvasin karpalot puolukoilla ja testailin miten käy, kun omenamehun vaihtaa appelsiiniin. Puolukat toimivat hyvin, mutta appelsiinimehu ei. Tai sitten sitä pitäisi laittaa vain paljon pienempi määrä kuin tuossa ohjeessa, sillä ainakin nyt tuju mehu toi piirakkaan todella vahvan maun.

Sovelsin vielä lisäämällä yhden extramunan, sillä nuo olivat jotain tipuversioita. Kulhosta bongattavissa myös eräs salaperäinen bloggari.

Olihan se uusi variaatio kuitenkin sen verran hyvää, että pakko oli syödä kaksi palaa ja ihmetellä jälleen kerran, miten joku näin yksinkertainen ja helppo voi olla noin taivaallista! Suosittelen ei-niin-kokeille, kiireeseen tai vaikka tiistai-iltoihin, joilloin ei jaksa panostaa paljon mutta haluaa hyvää!

Ostot pt. 4

Tässä jämäesittelyt Tukholmassa tehdyistä ostoista:

First things first; this is where my money nowadays stays. Although.. it doesn't actually stay there. Eli uusi kukkaroni, jota olinkin puolellasilmälläetsinyt jo pidemmän aikaa. Tämä aitoa nahkaa oleva yksilö löytyi Topshopista ja lähti mukaan n. 30 euron hintaan. Tuo on muuten todella kiva, mutta parin viikon käytön jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että se on A) armottomasti liian pieni tai B) minulla on armottomasti liikaa rahaa. Erinäisistä syistä olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että rahaa ei voi koskaan olla liikaa, saatika tarpeeksi edes nyt. Uusi lompakko siis nauttii juhlalompakon roolista, koska on niin pikkuinen ja nykymaailma on täynnä kaikkea plussaa ja bonusta ja jäsenkortteja, jotka ovat yksinkertaisesti sille liikaa.


Tämä valokuvakehys lähti mukaan Urban Outfittersin alesta. Olin aluksi ihastellut mustaa versiota alakerran näyteikkunoisa ja kun bongasin tämän kirkkaankeltainen alennustarra kyljessä, se oli menoa!

Tax freestä tein tasan yhden ostoksen. Tadaa, ensimmäinen All about eyeseni! Vielä en ole ehtinyt testaamaan, sillä päätin että kerrankin täytyy käyttää kaikki jämät kaapista loppuun. Tosin voi olla että turvaudun tähän hyvämaineiseen putiloon, jos perjantaiyöstä lähtien minua peilistä tuijottava panda ei ala kadota mihinkään..

Topshopista sai kenkiä ostaessa kaupanpäälliseksi Perfect-nimisen lehden. Olin enemmän kuin tyytyväinen saatuani tämän omistukseen. Glamour taas on sopivan kevyttä luettavaa ja toimii hyvin edustamassa perinettä, jonka mukaa ostan joka maasta muotilehden - tai kaksi. Ja voitteko kuvitella, että ihminen on niin kiireinen, ettei ole vieläkään ehtinyt kahlaamaan noita läpi, vaikka ostohetkestä on melkein kuukausi? Ensi viikolla pyhitän vaikka väkisin aikaa käsipainoiksi sopiville lehdille ja kupille valkoista teetä.

Tässä vielä pari söpöä, jotka onkisin Urban Outfittersiltä. Miten muffinssihullu ihminen voisi vastustaa näitä? Huulirasvana ei ehkä tasokkainta laatua, mutta ei sillä niin väliä, purkit ovat niin pirun suloisia ja tuoksu taivaallinen!

Tunnen pyhää vastuuntuontoa pyöritellä täällä vielä yhtä asiaa, jonka kuulin myös joka toisen vastaantulevan suusta. Kiva keli. Uusi tukka (tästä lisää myöhemmin) litimärkänä, kengät läpi ja sähköt poikki (onneks on akku!), I say no more. Oikeastaan tästä kuuluisi vetää myös positiiviset johtopäätökset: Mikään ei ole tällä hetkellä tunnelmallisempaa kuin kynttilänvalo, jäätelö suoraa purkista ja viltin alla nyhjöttäminen rakkaan kanssa. Enjoy you guys!

Surprisingly successful

Kuvat joulukuun Harper's Bazaarista täältä.

I couldn't help but wonder

..miten paljon politiikka puhuttaa! Onhan se ennenkin puhuttanut, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että Yhdysvaltain presidentinvaaleista on muotoutunut entistä suurempi spektaakkeli, joka kaiken lisäksi tuntuu olevan muotia myös muotiblogien piirissä. En tosin valita, politisoiminen ja asioiden ymmärtämisen esittäminen on joskus tosi terapeuttista. Ja jos minäkin nyt vaikka esittäisin ymmärtäväni asioista jotain, voisin sanoa, että olihan se Obama oikea valinta.

..kuinka Sinkkuelämää-elokuvan jatko-osa tulee onnistumaan. En oikein tiedä, miten suhtautuisin uutisiin leffan kakkososasta. Toisaalta pidin pätkästä paljon ja haluan nähdä lisää, mutta toisaalta monet hyvät luomukset pilataan usein tuottamalla liikaa jatko-osia ja kehittelemällä tyhjäänyhjääviä juonenkäänteitä. Ehdotonta plussaa on kuitenkin muoti-ilmiöitä luoneen elokuvan uuden osan seuraaminen, ihan vaan vaikka niiden kaikkien ihanien kenkien vuoksi. Aiheesta uutisoi muun muassa Stara.fi.

..miten Helsinkiin ilmestyvä huippumuoti menestyy. Tiettävästi viisi päivää sitten pääkaupunkiseudulle avattiin ainakin muotiliike nimeltä Piucca, joka myy esimerkiksi Michael Korsin, Armanin ja See by Chloén tuotteita. Haluaisin tietää näin non-pääkaupinkilaisena, miten kalliit luksusputiikit menestyvät ja löytyykö markkinarakoa vielä muille suunnitelluille liikkeille.

Myös Mr. James Persen huippulaadukkaita ja -ihania miesten paitoja on saatavilla Piucasta. T-paitoja ainakin haluan päästä testaamaan ihan vain itselle seuraavaksi, kun lähestyn Helsinkiä!

..miksi Idolsin stailaukset näyttävät niin surkeilta. Sanotaan se nyt suoraa: minusta etenkin tyttöjen asuvainnat ovat olleet kehnoja ja kaikkea muuta kuin onnistuneita, saatika sitten trendikkäitä. En tiedä kuinka paljon laulajattaret ovat itse saaneet vaikuttaa vaatteisiinsa, mutta ainakin Jaana mainitsi jossain, ettei ole kovin hyvin viihtynyt puvustuksessaan. Miten tässä nyt näin kävi? Olisi ollut hienoa, että suositun sarjan stailauksiin olisi panostettu oikein kunnolla ja näytetty, että kyllä Suomessakin osataan. Positiivisia tuntemuksia ja jopa inspiraatiota on herättänyt kuitenkin Annan vaatetus, meikki ja muut valinnat. Tuntuu, että tyyli on pysynyt hänen näköisenään, erilaisena.

Mitä ihmettä? Luulin ja toivoin, että t-paita + mekko -yhdistelmä olisi jäänyt jo johonkin tuntemattomaan pimentoon menneille vuosille.

Kesän kovasta uhmasta huolimatta, en vieläkään ole saanut aikaiseksi kokeilla lettikampausta hiuksiini. Annan kuontalo oli hyvä muistutus siitä, miten kivalta se voikaan näyttää.

Lähteet JP, Barack ja Idolit.