Hairphilosophy

Niin kuin on jo pariin otteeseen tullut mainitua, kävin pari päivää sitten kampaajalla. Toivomuksena oli saada harmaana hyökkäävä juurikasvu kuriin ja hopeista platinaa pikkujouluksi hiuksiin.
Ensimmäinen toive täyttyi täysin ja toinenkin hyvin, vaikka odotinkin voimakkaampaa tuhkaista sävyä. Platina kun on niin pirun ärsyttävä väri hiuksissa, se kuluu pois jo parin pesun jälkeen. Tai niin ainakin kampaajani sanoi. Suhtauduin tähän kuitenkin pienellä varauksella; voiko olla totta, että hyvin pysyvää platinaista väriä ei ole vieläkään keksitty?!

Tänään tarjolla vain heikkolaatuisia otoksia puoli-ihmisestä!

Tuntuu, että harva ihminen ei ole tyytyväinen hiuksiinsa. Tosin, mihin sitä nyt kukaan koskaan olisikaan täysin tyytyväinen. Hiuksista kuitenkin löytyy usein liian monta himoittavaa ominaisuutta, jolloin aina on jotain josta purnata. Kuontalo on liian lyhyt (minulla!), huonokuntoinen (minulla!), väärän värinen, liian ohut (minulla!), liian suora (minulla!), liian taipuisa, liian paksu tai muuten vain liian oikukas liian usein (minulla!!).

Jos Joulupukki lupaisi yhden hiustoiveeni täyttää, toivoisin pidempiä hiuksia. Mutta koska en halua pidennyksiä, edes minua lahjovat ihmiset eivät voi toivetta toteuttaa. Luotan kuitenkin siihen, että kärsivällisyys, päähieronnat ja Piimax ovat projektissa valttia. Tosin täytyy mainita, että ensiksi mainittu on ainut johon täysin luotan. Jos kuitenkin teiltä löytyy jotain, turhiksikin havaittuja, vippaskonsteja niin niitä saa nakata kommenttiboksiin! Olen nimittäin niin kauan pitkien hiusten perään huokaillut, että kaikki poppaskonstit päätyvät testiin tai vähintäänkin tiukkaan analysointiin.

Lähiaikoina olen ryhdistäytynyt hiustenlaitossa. Olen oikeasti siis laittanut hiuksia. Mutta turha innostua, mitään letteilyä ihmeellisempää ei ole luvassa. Tälläinen aamu-unikko kun ei viittä minuttia kauempaa jaksa hiuksia veivata, saatika sitten osaa niitä sen kummemmin muotoilla. Tässä kuitenkin kuvat kahdesta eri lettikampauksesta, tällästä pientä ja simppeliä tällä kertaa:

Mikä on oma suhtautumisenne hiuksiinne? Entä toiveet, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat? Ykköskampaamoja Turun alueelta saa myös ehdotella, luottokampaajani kun lähti äitiyslomalle!

Uutuuksia ja arvonnan voittajat

Lähiaikoina on tullut tehtyä paljon puoliostoksia - ei mitään isoja hankintoja tai tärkeitä kulutuskohteita, mutta pieniä arjenläheisiä ostoja.

Mennäänpä ensin niihin hiuksiin, jotka ehtisin jo mainitakin. Kävin siis viime viikolla kampaajalla, mutta tulosta en ihan vielä esittele (sillä hiusten kuvaaminen ilman kasvoja, hyvässä valossa, onnistuneesti ja yksin tuntuu juuri nyt vaikeimmalta mitä tiedän!). Kampaajan suosittelemana sijoitin kuitenkin hyvän palvelun (5 minuuttia päähierontaa ja lämmin kardemummakahvi ei voi olla muuta kuin hyvää palvelua!) lisäksi tupeerausharjaan - uuteen lättähiusaamujen pelastajaan! Tattadaa, tässä se on! 100% luonnonkarvainen, tyvikohotukseen sopiva oikea ihme:

Käyttöönkin sain kunnon opastusta, (told you, hyvä palvelu) joten nyt voin yrittää jakaa ne kanssanne: Hiuksia nostellaan ohuina kaistaleina kerros kerrokselta ja joka kerroksessa tyvi tupeerataan nopein ja tihein ylös-alas-liikkein. Kun koko tukka on nauttinut tuperauksesta, suihkutetaan lakkaa (ei ihan sitä tehokkainta) pidoksi. Sitten suitaan päälihiukset suoriksi, jottei kampaus muistuttaisi liikaa 80-luvun muotilettiä. Lopuksi vielä suihkautus (sitä tehokkainta) lakkaa päälle ja pikkikamman avulla myös juureen. Harja siis saa aikaan tuuhean ilmeen ainakin minun melko pitkiin hiuksiini tuperauksen avulla, mutta itse tupeerausta ei ketää tajua, kun päälihiukset suitaan lopuksi suoriksi ja pehmeiksi. Sainkohan selitettyä yhtään ymmärrettävästi?


Kynsilakkavarasto on myös uusiutunut. Suosin väreinä ehdottomasti eniten mustaa, läpinäkyvää tai punaista. Lähiaikoina myös liilaa tai vaaleanpunaista. Merkeissä taas kingit ovat Mavala ja Essie, joskus myös Opi tai Orly. Uudet hankinnat ovat kuvasta löytyvät Mavalan musta, Essien Exposure ja uusin tuttavuus, Avonin lakkapintaa korjaava Smudge Fixer. Jos tupeerausharja sai arvonimen ihme, niin on kyllä Avonkin sen arvoinen. Minä kun kuulun myös siihen enemmistöön ihmisiä, joille kynsien lakkaaminen on tavattoman haastavaa ja lakan kuivumisen odottelu vielä haastavampaa. Avonin lakka lupaa tasoittaa epätasaisen lakatun pinnan - ja varsin epäilevistä ennokkoluuloista huolimatta täytää lupauksensa! Täydellistä. Kovin suuri investointikaan tämä ei ole, sillä jättipullo maksaa noin 5 euroa.

History was just made - täällä näkyi kaksi pinkkiä esinettä peräkkäin!

Tällä kertaa pääsin lähtemään kampaajalta ilman hiustököttien ostamista, mutta kotiin saakka en selvinnyt, sillä Hair Storen myyjät hyökkäsivät huipputarjouksineen kimppuuni, enkä voinut vastustella jätti Silhouettea. Tätä lakkaa en ole vielä ehtinyt testailemaan, mutta muut merkin tuotteet ovat vakuuttaneet minut laadullaan, joten odotukset ovat korkealla. Ja tämä ei muuten ollut tarpeeton hankinta alkuunkaa, pullohan voisi olla vaikka vessan sisustusesine purevan värinsä vuoksi!

Ylen Nenäpäivä oli niin hauska idea, että siihen oli pakko osallistua. Hengailtiin sitten ihmisten kanssa koko päivä punaisilla nenillä ja huumoria riitti. Oikeasti nenissä olisi vielä kehittelemisen varaa: kumilanka irtosi, muovi halkeili ja nenänpielet huusi hallelujaa, mutta ajatus tärkein, niinhän se oli! Loppupäivästä nenä päätyikin otsakoristeeksi, kun nykeröni ei enää tuota palluraa kestänyt. Osallistuiko joku muu nenäpäivään?

Ps. Arvonnan voittajat ovat selvillä! Onnettaren suosioon pääsivät tällä kertaa Salla ja Hämppä, onnittelut! Osoitetiedot saa laittaa sivusta löytyvään sähköpostiosoitteeseen, niin pistän paketit sitten eteenpäin.