Let it snow!

Viimeistään tänään kotimatkalla tulin yksimielisen vakuuttuneeksi siitä, että Uggit ansaitsevat lämpimimpien kenkien tittelin. Elohopea on vieraillut miinus kahdeksassa asteessa ja silti tuntuu, että varpaat pikemmin hikoilevat kuin jäätyvät tohveleissa. Olen melko varma, että lähitulevaisuudessa tai jouluna Lapissa tulen olemaan erottamaton kaksikon kanssa aina ulkona liikkuessani, sillä näillä keleillä on taas tullut huomattua, että joskus mukavuus hyppää jättiloikan esteettisyyden edelle.

Lähipäivinä on ollut käytössä myös toinen ei-niin-esteettinen, mutta mukava (lue: lämmin) vaate:

Peak Performansen talvitakki, joka on ollut varmasti järkevin tekemäni sijoitus vaatteita koskien. Ei se hirveän nätti ole, mutta korvaamaton tuulessa, sateessa, rännässä tai lumessa poljettujen metrien kohdalla. Hintaa oli lähemmäs kolmea sataa euroa, mutta sen näkee myös laadussa; löytyy kaksi kerrosta, jotka saa irrotettua toisistaan (mahdollistaa ympärivuotisen käytön jee!), löytyy erilaisia taskuja ja vetoketjuja niin Ipodille kuin kainalotuuletusaikoilekin, yhtäkään kulutuksen merkkiä ei ole kuitenkaan kahden tehokäyttövuoden jälkeen ja ulkonäkökin on niin lumoava, kuin kunnon talvitakilla vain voi olla.

Sääennusteen ja tihuttavan, uhkaavasti vettä muistuttavan sateen jatkuessa muutkin vetimet taitavat kuitenkin tulla ajankohtaiseksi, kun lumi katoaa ja lämpitila nousee. Höh. Kun on nauttinut näin kauniista maisemista viikon verran, ei millään vaihtaisi näkymää taas perusharmaaseen. Käytän mielummin rumaa takkia, kuin vaellan loskassa hei!

Kotiin päästyäni koin suurta iloa; lehdestä löytyi jo kauan puolellasilmällä etsimäni yömekko. Ja arvatkaapa, mistä lehdestä - Pirkasta.

Suloisia yövetimiä löytyy vaikka millä mitalla, mutta haluan rintamukseen paksumpaa kangasta, jotta voin hyvällä omallatunnolla hengailla missä porukassa tahansa ja se teki tehtävästi haastavamman. Nyt houkutteleva yksilö kuitenkin löytyi ja metsästys Anttiloissa alkaa. Toivon hartaasti, että hamosta olisi valmistettu myös mustana.

Pirkka sisälsi muutakin yllättävää ihanaa:

Voi olla, että tänä jouluna kinkku syödään aprikooseilla ja manteleilla päälystettynä - ihanan innovatiivista!

En olisi blogin kirjoittelua aloittaessani uskonut, että tulen suosittelemaan Pirkan lukemista kaikille, mutta teen sen nyt. Yöpaitojen lisäksi K-Plussan kanta-asiakkaille ilmaiseksi tuleva lehti oli ainakin tällä kertaa täynnä kaikkea hyödyllistä ja hyvää. Reseptejäkin löytyi Emmental-päärynäsalaatista vuohenjuusto-portobelloihin ja kerrankin kaikki siltä väliltä tuntui erittäin houkuttelevalta. Uskokaa pois, kannattaa selailla!

Uutuuksia ja arvonnan voittajat

Lähiaikoina on tullut tehtyä paljon puoliostoksia - ei mitään isoja hankintoja tai tärkeitä kulutuskohteita, mutta pieniä arjenläheisiä ostoja.

Mennäänpä ensin niihin hiuksiin, jotka ehtisin jo mainitakin. Kävin siis viime viikolla kampaajalla, mutta tulosta en ihan vielä esittele (sillä hiusten kuvaaminen ilman kasvoja, hyvässä valossa, onnistuneesti ja yksin tuntuu juuri nyt vaikeimmalta mitä tiedän!). Kampaajan suosittelemana sijoitin kuitenkin hyvän palvelun (5 minuuttia päähierontaa ja lämmin kardemummakahvi ei voi olla muuta kuin hyvää palvelua!) lisäksi tupeerausharjaan - uuteen lättähiusaamujen pelastajaan! Tattadaa, tässä se on! 100% luonnonkarvainen, tyvikohotukseen sopiva oikea ihme:

Käyttöönkin sain kunnon opastusta, (told you, hyvä palvelu) joten nyt voin yrittää jakaa ne kanssanne: Hiuksia nostellaan ohuina kaistaleina kerros kerrokselta ja joka kerroksessa tyvi tupeerataan nopein ja tihein ylös-alas-liikkein. Kun koko tukka on nauttinut tuperauksesta, suihkutetaan lakkaa (ei ihan sitä tehokkainta) pidoksi. Sitten suitaan päälihiukset suoriksi, jottei kampaus muistuttaisi liikaa 80-luvun muotilettiä. Lopuksi vielä suihkautus (sitä tehokkainta) lakkaa päälle ja pikkikamman avulla myös juureen. Harja siis saa aikaan tuuhean ilmeen ainakin minun melko pitkiin hiuksiini tuperauksen avulla, mutta itse tupeerausta ei ketää tajua, kun päälihiukset suitaan lopuksi suoriksi ja pehmeiksi. Sainkohan selitettyä yhtään ymmärrettävästi?


Kynsilakkavarasto on myös uusiutunut. Suosin väreinä ehdottomasti eniten mustaa, läpinäkyvää tai punaista. Lähiaikoina myös liilaa tai vaaleanpunaista. Merkeissä taas kingit ovat Mavala ja Essie, joskus myös Opi tai Orly. Uudet hankinnat ovat kuvasta löytyvät Mavalan musta, Essien Exposure ja uusin tuttavuus, Avonin lakkapintaa korjaava Smudge Fixer. Jos tupeerausharja sai arvonimen ihme, niin on kyllä Avonkin sen arvoinen. Minä kun kuulun myös siihen enemmistöön ihmisiä, joille kynsien lakkaaminen on tavattoman haastavaa ja lakan kuivumisen odottelu vielä haastavampaa. Avonin lakka lupaa tasoittaa epätasaisen lakatun pinnan - ja varsin epäilevistä ennokkoluuloista huolimatta täytää lupauksensa! Täydellistä. Kovin suuri investointikaan tämä ei ole, sillä jättipullo maksaa noin 5 euroa.

History was just made - täällä näkyi kaksi pinkkiä esinettä peräkkäin!

Tällä kertaa pääsin lähtemään kampaajalta ilman hiustököttien ostamista, mutta kotiin saakka en selvinnyt, sillä Hair Storen myyjät hyökkäsivät huipputarjouksineen kimppuuni, enkä voinut vastustella jätti Silhouettea. Tätä lakkaa en ole vielä ehtinyt testailemaan, mutta muut merkin tuotteet ovat vakuuttaneet minut laadullaan, joten odotukset ovat korkealla. Ja tämä ei muuten ollut tarpeeton hankinta alkuunkaa, pullohan voisi olla vaikka vessan sisustusesine purevan värinsä vuoksi!

Ylen Nenäpäivä oli niin hauska idea, että siihen oli pakko osallistua. Hengailtiin sitten ihmisten kanssa koko päivä punaisilla nenillä ja huumoria riitti. Oikeasti nenissä olisi vielä kehittelemisen varaa: kumilanka irtosi, muovi halkeili ja nenänpielet huusi hallelujaa, mutta ajatus tärkein, niinhän se oli! Loppupäivästä nenä päätyikin otsakoristeeksi, kun nykeröni ei enää tuota palluraa kestänyt. Osallistuiko joku muu nenäpäivään?

Ps. Arvonnan voittajat ovat selvillä! Onnettaren suosioon pääsivät tällä kertaa Salla ja Hämppä, onnittelut! Osoitetiedot saa laittaa sivusta löytyvään sähköpostiosoitteeseen, niin pistän paketit sitten eteenpäin.

Tick-tock

Sunnuntain luovuus purkaantui tänään kellon teon muodossa, kun sain loistoidean muokata autotallissa majailevista vinyyleistä, joitain visuaalisesti vielä kiehtovampaa. Minä tein taidetta, hyvät ihmiset. Tässä ohjeet viinyylikelloon:

1. Revi vanhasta, visuaalisesti ei-niin-kiehtovasta, ala-asteella tekemästäsi kellosta viisarit irti. Hyödynnä myös takaata löytyvä koneisto. Mikäli et omista rumaa kelloa, viisereita ja koneistoja myydään monissa sekatavara- ja muovikaupoissa. Uskaltaisin jopa väittää, että Citymarket- ja Prisma-hirmuistakin näitä voisi löytyä.

2. Etsi koristekäyttöön sopiva vinyyli. Varaudu käyttäytymään sitä kohtaan hieman agressiivisesti ja siis myös siihen, ettei vinyyli ole enää kelloksi tulemisensa jälkeen käytettävissä. Kuvan Beatles-levy on vain rekvisiittaa, sillä se sisältää aivan liian hyvää materiaalia pelkästään seinällä roikottamiseen.

3. Suurenna keskellä olevaa reikää hieman. Homma onnistuu hyvin esimerkiksi saksilla, sillä ainakin minulla se pötkilö, joka tulee koneistosta ja johon kiinnitetään viisarit, oli niin kapea, ettei reikää tarvinnut paljon suurentaa.

4. Lyö koneisto reiästä läpi ja paina viisarit paikalleen toiselta puolelta.

5. Laita kello oikeaan aikaan, tarkista patterit ja kummastele, miten kova tikitys halvasta koneistosta lähtee.

4. Sijoita kello seinälle ja tunne ylpeyttä itsestäsi. Kutsu kaikki ihmiset viattomasti sunnuntaikahville, oikeasti vain siksi että voit esitellä niille kellon, jonka teit ihan itse ja noin viidessä minuutissa.

Mitäs tykkäätte?

HOX! Tänään on viimeinen mahdollisuus osallistua arvontaan, joten klikkailkaahan viimeistään nyt mielipiteenne ilmoille!