Ostot pt. 4

Tässä jämäesittelyt Tukholmassa tehdyistä ostoista:

First things first; this is where my money nowadays stays. Although.. it doesn't actually stay there. Eli uusi kukkaroni, jota olinkin puolellasilmälläetsinyt jo pidemmän aikaa. Tämä aitoa nahkaa oleva yksilö löytyi Topshopista ja lähti mukaan n. 30 euron hintaan. Tuo on muuten todella kiva, mutta parin viikon käytön jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että se on A) armottomasti liian pieni tai B) minulla on armottomasti liikaa rahaa. Erinäisistä syistä olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että rahaa ei voi koskaan olla liikaa, saatika tarpeeksi edes nyt. Uusi lompakko siis nauttii juhlalompakon roolista, koska on niin pikkuinen ja nykymaailma on täynnä kaikkea plussaa ja bonusta ja jäsenkortteja, jotka ovat yksinkertaisesti sille liikaa.


Tämä valokuvakehys lähti mukaan Urban Outfittersin alesta. Olin aluksi ihastellut mustaa versiota alakerran näyteikkunoisa ja kun bongasin tämän kirkkaankeltainen alennustarra kyljessä, se oli menoa!

Tax freestä tein tasan yhden ostoksen. Tadaa, ensimmäinen All about eyeseni! Vielä en ole ehtinyt testaamaan, sillä päätin että kerrankin täytyy käyttää kaikki jämät kaapista loppuun. Tosin voi olla että turvaudun tähän hyvämaineiseen putiloon, jos perjantaiyöstä lähtien minua peilistä tuijottava panda ei ala kadota mihinkään..

Topshopista sai kenkiä ostaessa kaupanpäälliseksi Perfect-nimisen lehden. Olin enemmän kuin tyytyväinen saatuani tämän omistukseen. Glamour taas on sopivan kevyttä luettavaa ja toimii hyvin edustamassa perinettä, jonka mukaa ostan joka maasta muotilehden - tai kaksi. Ja voitteko kuvitella, että ihminen on niin kiireinen, ettei ole vieläkään ehtinyt kahlaamaan noita läpi, vaikka ostohetkestä on melkein kuukausi? Ensi viikolla pyhitän vaikka väkisin aikaa käsipainoiksi sopiville lehdille ja kupille valkoista teetä.

Tässä vielä pari söpöä, jotka onkisin Urban Outfittersiltä. Miten muffinssihullu ihminen voisi vastustaa näitä? Huulirasvana ei ehkä tasokkainta laatua, mutta ei sillä niin väliä, purkit ovat niin pirun suloisia ja tuoksu taivaallinen!

Tunnen pyhää vastuuntuontoa pyöritellä täällä vielä yhtä asiaa, jonka kuulin myös joka toisen vastaantulevan suusta. Kiva keli. Uusi tukka (tästä lisää myöhemmin) litimärkänä, kengät läpi ja sähköt poikki (onneks on akku!), I say no more. Oikeastaan tästä kuuluisi vetää myös positiiviset johtopäätökset: Mikään ei ole tällä hetkellä tunnelmallisempaa kuin kynttilänvalo, jäätelö suoraa purkista ja viltin alla nyhjöttäminen rakkaan kanssa. Enjoy you guys!

Surprisingly successful

Kuvat joulukuun Harper's Bazaarista täältä.

I couldn't help but wonder

..miten paljon politiikka puhuttaa! Onhan se ennenkin puhuttanut, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että Yhdysvaltain presidentinvaaleista on muotoutunut entistä suurempi spektaakkeli, joka kaiken lisäksi tuntuu olevan muotia myös muotiblogien piirissä. En tosin valita, politisoiminen ja asioiden ymmärtämisen esittäminen on joskus tosi terapeuttista. Ja jos minäkin nyt vaikka esittäisin ymmärtäväni asioista jotain, voisin sanoa, että olihan se Obama oikea valinta.

..kuinka Sinkkuelämää-elokuvan jatko-osa tulee onnistumaan. En oikein tiedä, miten suhtautuisin uutisiin leffan kakkososasta. Toisaalta pidin pätkästä paljon ja haluan nähdä lisää, mutta toisaalta monet hyvät luomukset pilataan usein tuottamalla liikaa jatko-osia ja kehittelemällä tyhjäänyhjääviä juonenkäänteitä. Ehdotonta plussaa on kuitenkin muoti-ilmiöitä luoneen elokuvan uuden osan seuraaminen, ihan vaan vaikka niiden kaikkien ihanien kenkien vuoksi. Aiheesta uutisoi muun muassa Stara.fi.

..miten Helsinkiin ilmestyvä huippumuoti menestyy. Tiettävästi viisi päivää sitten pääkaupunkiseudulle avattiin ainakin muotiliike nimeltä Piucca, joka myy esimerkiksi Michael Korsin, Armanin ja See by Chloén tuotteita. Haluaisin tietää näin non-pääkaupinkilaisena, miten kalliit luksusputiikit menestyvät ja löytyykö markkinarakoa vielä muille suunnitelluille liikkeille.

Myös Mr. James Persen huippulaadukkaita ja -ihania miesten paitoja on saatavilla Piucasta. T-paitoja ainakin haluan päästä testaamaan ihan vain itselle seuraavaksi, kun lähestyn Helsinkiä!

..miksi Idolsin stailaukset näyttävät niin surkeilta. Sanotaan se nyt suoraa: minusta etenkin tyttöjen asuvainnat ovat olleet kehnoja ja kaikkea muuta kuin onnistuneita, saatika sitten trendikkäitä. En tiedä kuinka paljon laulajattaret ovat itse saaneet vaikuttaa vaatteisiinsa, mutta ainakin Jaana mainitsi jossain, ettei ole kovin hyvin viihtynyt puvustuksessaan. Miten tässä nyt näin kävi? Olisi ollut hienoa, että suositun sarjan stailauksiin olisi panostettu oikein kunnolla ja näytetty, että kyllä Suomessakin osataan. Positiivisia tuntemuksia ja jopa inspiraatiota on herättänyt kuitenkin Annan vaatetus, meikki ja muut valinnat. Tuntuu, että tyyli on pysynyt hänen näköisenään, erilaisena.

Mitä ihmettä? Luulin ja toivoin, että t-paita + mekko -yhdistelmä olisi jäänyt jo johonkin tuntemattomaan pimentoon menneille vuosille.

Kesän kovasta uhmasta huolimatta, en vieläkään ole saanut aikaiseksi kokeilla lettikampausta hiuksiini. Annan kuontalo oli hyvä muistutus siitä, miten kivalta se voikaan näyttää.

Lähteet JP, Barack ja Idolit.

Happyhappyjoyjoy

Olen surkea kaikkien projektien, haasteiden ja lupaustenkin kanssa. Rajapäivämäärät ja sovitut asiat muuttuvat täydelliseksi suklaapuuroksi (oi, tuli nälkä) välittömästi pääni sisällä. Tästä huolimatta, ei saa kuitenkaan ajatella, etteikö minua kannattaisi heittää hauskoilla haasteilla, sillä nautin niistä suuresti ja teen kaiken kuitenkin aikanaan.

Tässä nyt lista outouksista, joita on ainakin pohdittu oikein ajan kanssa.

1. Kunnolla kuoritut mandariinit
Kuori ei sinällään ole hirveän herkullinen makuelämys ja myös minä muiden tavoin pyrin repimään sen mandariineistäni pois, mutta se ei pelkästään riitä. Ne valkoiset hörhelöt, jotka ovat liimautuneet jokaiseen mandariiniviipaleeseen, on saatava myös irti. Makuelämys muuttuu hieman, mutta täytyy myöntää että vaikutus paremmasta lopputuloksesta taitaa johtua pääosin pääni sisällä syntyneestä pakkomilteestä. Menee muuten ihan törkeästi aikaa, kun ne kaikki pitää raaputella pois ennen nautintoa!
Minulla on myös sama juttu kuin Bisquitsilla, eli tykkään paljon enemmän vihreistä banaaneista kuin normaaleista keltaisista. Itse asiassa olen allerginen banaaneille, mutta jostain syystä vihreitä pystyn syömään ongelmitta.

2. Joku muu unikaveriksi kuin kännykkä
Joka ilta kun lamppu sammuu asetan kännykkääni herätyksen (07:27) ja heitän sen lattialle mahdollisimman kauas sängystäni. Syy ei piile siinä, että yritän saada itseni aamuisin nousemaan sammuttaaksen herätyskellon (vaikka sekin on toki kelpo sivuvaikutus) vaan siinä, että uskon kännykän lähettävän vaarallista säteilyä enkä voi nukkua, jos Herra Sony Ericsson hengaa kanssani samalla tasolla.

3. Siisti vessa
Myönnän, tämä on pakkomielteeni. Mikään ei ole kamalampaa kuin likainen vessa. Jos vieraita on tulossa ja paikkojen pitää olla siistit, tarkistan aina ensin vessan sillä se on minusta kaikkein tärkeintä (kunhan muualla ei ole mitää överikamalaa, kuten esimerkiksi viime viikolla, jolloin 3v. serkkuni oli päättänyt leikkiä makaroonipussilla..). Tummat hiukset lavuaarissa ovat pahimpia ja vaaleatkin aiheuttavat vilunväreitä. Outoa tästä tekee se, että vaikka olen kaikkea muuta kuin siisti ihminen, vessa tosiaan pysyy aina putipuhtaana. Olen myös samis Idolsin Marikan kanssa, joka pitää tärkeänä että vessanpytyn kansi on aina alhaalla (itse toimintahetkeä lukuunottamatta tietenkin, ehhehehee).

4. Kauheat aamut ja soiva muki
En tiedä mistä meidän astiakaapissa majaileva soiva kahvimuki on peräisin, mutta se tosiaan kuuluu vakiovarusteena niihin kaikkein ankeisiin aamuihin, jolloin naamani muistuttaa haisunäädän takapuolta ja mielialani jotain vielä hirveämpää (ja tadaa, siinä katosi nälkä).
Minusta kuitenkin on kieroutuneesti erittäin huvittavaa juoda ärsytyspäivinä aamukahvinsa ylipirteänä soivasta naurettavasta mukista, jonka kanssa menisi pidemmän päälle hermot. Onneksi huonoja aamuja on melko harvoin ja muki on vielä tähän saakka ainakin ollut lentämättä ulos ikkunasta.


5. Munan rikkomisen sietämätön vaikeus
Siis tämä on asia, jota En Vaan Osaa. Väitän pärjääväni melko hyvin keittiössä ja hallitsevani kaikki perustaidot, mutta raa'an munan rikkominen on taito, joka majailee jossain aivan eri sfääreissä keittotaitojeni kanssa. Löytyykö kohtalontovereita vai olenko ainoa täysikasvuinen ihminen, joka kokee asian ylitsepääsemättömän haastavaksi?

Sitten muihin asioihin, nimittäin, hitto vie olisittepa nähneet ilmeeni kun näin kommenttiboksissa vinkit annetuista tunnustuksista blogia kohtaan. Ihan huippua! Sain Caramelokselta ja Ahaalta Premio Dardos -lätkän ja Caramelokselta vielä I love your blog -tunnustuksen. Kk antoi myös suloisen myyrä-palkinnon, vau! Viime viikon hoinkin vain otsikon osoittamaa rallatusta, kun oli niin hyvä mieli. Kiitos! Itse en viitsi näitä enää eteenpäin laittaa, mutta muuten vain voisin osoittaa paljolti kiitosta Bien dans sa peau-, Oi ihana turhamaisuus!- ja Dirty pretty things -blogeille, jotka ilostuttavat ja antavat uutta inspraatiota poikkeuksetta.

Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille, olkaahan outoja ja pitäkää hauskaa!

Kuvat; mandariini ja muna.

Beauty of 30's, 40's and 50's

IOUD:n hiljaiselo jatkuu vielä jonkin aikaa, kun eräs nimeltä mainitsematon bloggari viettää kiireisintä viikkoaan pitkään aikaan ja on jo nyt stressaantunut (vaikka nyt on vasta tiistai).

Joutessaan on kuitenkin enemmän kuin toivottua osallistua arvontaan ja ihailla näitä kuvia, joita on poimittu vanhoista lehdistä - pääosin Voguesta. Otokset todistavat, että muoti-ilmiöt muodostavat kirtokulun lisäksi hetkittäin myös kauheita luomiksia, (lue: kokosammari tai kokobeige) joita ei toivoisi enää koskaan näkyvän muotinäytöksissä. Todellisia helmiä ja hienoja oivalluksia editoriaaleista kuitenkin löytyy vuosilukua katsomatta. Myös humoristiset kuvat ja asetteluilla leikittely on mielenkiintoista seurattavaa. Kertokaa hei tekin mielipiteenne!

Lähteenä FotoDecadent.