lauantai 18. lokakuuta 2008

The one

Kukapa meistä ei pitäisi rakkaustarinoista? Tässä oma tarinani, joka merkitsee minulle niin paljon, että tunsin pakonomaista tarvetta sen jakamiseen teidän kanssanne.

Kohtaamisemme taisi tulla molemmille osapuolille yllätyksenä. Emme olleet varautuneet siihen, vaikka ainakin minulla oli ns. "haku päällä". Tutustuimme - missäs muuallakaan - Ruotsin laivalla. Kiinnostuin heti houkuttelevaan, yleelliseen ja kultaisen oloiseen ulkomuotoon ja kun otin kontaktia Häneen tulin vain vakuutteneemmaksi asiasta. Tämä se on, Se Oikea. Voisin kuvailla Häntä vahvaksi, pehmeäksi ja miellyttäväksi.

Ensimmäisen kosketuksen muistan ikuisesti, painoin Häntä hellästi ja annoin Hänen tuoksunsa levitä koko kehooni. Sen jälkeen halusin vain tuoksua juuri Häneltä. Tätä tunnetta olin kaivannut. Halusin hänet omakseni. Epäröin hieman, sillä tiesin, että tämä tulisi olemaan kallis rakkaus. En antanut sen haitata. Toinen epäilykseni kohdistui kokoon. Pohdin, onko koolla oikeasti väliä ja mitä kokoluokkaa edustavan yksilön minä haluan elämääni. Tein ratkaisuni, päädyin isoon.

Siitä asti olemme olleet erottamattomat. En tunne itseäni kokonaiseksi ilman Häntä. Hän on seurassani joka päivä. Monet sanovat tunnistavansa minut juuri Hänen avullaan. Jaamme kaikki tapahtumat aamusta iltasuihkuun saakka. Jos joku ystävistäni sekaantuisi Häneen, pistäisin välit poikki ystävääni välittömästi, halua Hänen kuuluvan lähipiirissäni pelkästään minulle.

Ainut asia, mistä rakkaassani en pidä on Hänen painonsa. Olen pohtinut asiaa, mutta tullut siihen tulokseen, että mitään ei taida olla tehtävissä. Kai se on niin, että joissain asioissa täytyy taipua rakkauden vuoksi. Ja tuleehan tässä sitten kuntoiltuakin paremmin samalla.
Aika ajoin saatan kokeilla jotain toista, mutta lopulta palaan aina Häneen. Hän on tuttu ja turvallinen, varma ja ihana.

Hän vain on juuri sitä, mitä minä hajuvedeltä haluan. Joten saanen esitellä..

..the one and the only parfym of my life: The one!

Haha, asiat voi ilmaista niin monella tavalla! Ei voi muuta todeta, kuin että taitaa väsymys vielä painaa bloggaria. Ja jos jollekin tuli joitain pimeitä ajatuksia, niin teillä on vaan ihan liian vilkas mielikuvitus, uskokaa pois.

Summa sumarum: Dolce & Gabbanan The One on Se Minun Hajuvesi. Tiedättehän, jokainen löytää jossain vaiheessa tuoksun, joka tuntuu niin omalle, että sen haluaa pysyvän koko loppuelämän. Sen Oman Hajuveden kanssa pätee myös eräs tärkeä kirjoittamaton sääntö; kukaan lähesesi ei saa tarttua samaan hajuveteen.

Tosin suosittelemisen arvoisi tuoksuja ovat myös DKNY:n kaikki Deliciousit. Mitkä ovat teidän rakkaitanne?

4 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Joskus taisin himoita tuota hajuvettä ehkä juuri ruotsinlaivalla, mutta en uskaltanut ostaa sitä sillä muistelin ystäväni omistavan juuri tuota hajuvettä :D Ja sehän olisi kauhein virhe mitä voi tehdä, ostaa sama hajuvesi, mitä ystävä käyttää :l En osaisi kuvailla sitä hirvitystä jos ystäväni tulisi eräänä päivänä vastaan tuoksuen MINULTA :D

Anonyymi kirjoitti...

Ei hitsi! Mietin ensin että kuinka uskallat kirjoittaa jotain noin henkilökohtaista tänne, sitten tajusin, että hetkonen nyt ei taida ollakkaan kyse mistään miehestä. :D Olin aluksi aivan varma että olit löytänyt sieltä tukholman reissultasi jonkun miehen. :D

Anonyymi kirjoitti...

"painoin Häntä hellästi", ahhaahhhaa:D

Becka kirjoitti...

Kk: Nimenomaan! Äitini joskus sanoi ettei aina tarvitse raahata omaa hajuvettä mukana, että kai sitä voi kaverilta lainata. Mutta kun EI TODELLAKAAN voi. Sen takia painiskelemmekin rakkaani kanssa paino-ongelmissa (;

Janina: Haha, voi kun olisinkin! Tosin tätä rakkautta ei hevin syrjäytetä.

Anonyymi: Hahah, ihan normaalia hajuvesitoimintaa, eikö? (: